Kamalasti aiheutuu paperivaivaa ulkoistamisen kiroista. Pitäisi vaihtaa ammattiliittoa sillä ajatus itsemaksamisesta ei tunnu erityisen miellyttävälle. Enhän minä kuitenkaan muistaisi niitä maksuja maksaa ajallaan. Lisäksi sellainenkin epäkohta olisi, että pitäisi itse viitsiä omalla ajallaan laskea se maksettava summa. Ei se varmaan ylettömän hankalaa ole, mutta epäilen pääseväni pitkällä aikavälillä helpommmalla kun yksinkertaisesti vain vaihdan liittoa.

Olisin saattanut päästä kodinkoneliikkeeseen töihin myyjäksi, mutta haastatteluvaiheessa alkoi tuntumaan vähän siltä, että ei se ole minun työpaikkani. Se provisiopalkkausjärjestelmä ei oikein innostanut. Pohjapalkaksi olisi muodostunut alle 1000euroa. Ei sillä vielä elä. Olisi pitänyt taistella omien työtovereiden kanssa asiakkaista. En minä ole luonteeltani sellainen, että selviäisin moisessa työympäristössä. Pitänee siis jatkaa töiden etsintää.

Kuulin tuossa perinkummallisen jutun henkilöX:n vanhemmat (siltä varalta, että veroviranomaiset lukevat tätä ja saavat selville henkilötietoni! Foliohattu!) ostivat sitten kodinkoneliikkeestä taulutelevision raivaussahana. Tämä tarkoittaa sitä, että osan hinnasta saattoi pistää verovähennyksiin. Perin ovelaa. Yllättävän iso se raivaussaha on ja epäilenpä, että se ei ole kovinkaan hyvä laite primääritarkoituksessaan. Hyvä kuva siinä on kuitenkin.