Näinpä. Elämä on yhtä vuoristorataa. Äidin syöpä on pahenemaan päin. Oikeammin sanottuna syöpä on siis kalvanut äidin lonkkaa siinä määrin, että murtuma on tosiasia. Tällä viikolla olisi edessä leikkaus tai ainakin pitäisi olla. Odottelen tässä samalla tietoa siitä, että pääsenkö yritykseen X töihin vai enkö pääse.

Tässä pitäisi ruotsiakin opiskella kaiken tämän keskellä. Hieman heikonlaisesti tahtovat verbit juurtua mieleen. Verbikoe olisi edessä torstaina. Syksyllä olisi tarkoitus suorittaa tuo varsinainen ruotsin kielen koekin jolloin olisin taas suuren askeleen lähempänä tradenomin tutkintoa. Vielä kun saisi tuon opinnäytetyönkin kirjoitettua. Pitäisi kai käydä jälleen psykiatrin juttusilla ja vaatia rauhoittavia jospa niiden voimin jaksaisi tehokkaammin opiskella.